tiistai 21. elokuuta 2012

Sitten kun Sookiet on loppu...lisää Charlaine Harrisia!

Charlaine Harris on monelle hyvin tuttu kirjailija Sookie Stackhouse -romaaneista. Romaaneiden ääreen monet taisi johdattaa HBO:n tekemä oivallinen vampyyritelevisiosarjasta True Blood, joka perustuu siis juuri Harrisin romaaneihin.

Kirjasarjassa ollaan menossa numerossa seitsemän, Pahan veren valtakunta on uusin vampyyreistä kertova kirja. Suomennosta odottavat vielä ainakin viisi Sookie-kirjaa!

Mitä voi tehdä odotellessa?

Hyppysiini sattui täällä Viitasaaren kirjastossa Charlaine Harrisin englanninkielinen teos Real Murders - an Aurora Teagarden Novel. Hetken mietittyäni otin kirjan lainaan asenteella: vilkaisen ainakin, jos en jaksa lukea.

Aurora Teagarden

Kirjan päähenkilö on vaatimattoman näköinen, parisuhdetta kaipaileva nuori nainen, jolla on pitkät, usein nutturalla olevat hiukset ja silmälasit. Hän asuu pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja mikä tietysti mielestäni hykerryttävintä; Aurora on töissä kirjastossa kirjastonhoitajana!

Kuulostaa tylsältä, mutta päin vastoin!

Auroralla on hurja harrastus: kerran kuussa TosiMurhat-kerho kokoontuu keskustelemaan tosielämässä tapahtuneista kammottavista murhista, joissa syyllistä ei löytynyt, tai ratkenneista tapauksista, jotka olivat muuten mielenkiintoisia. Suomen kontekstissa kerholaiset voisivat esimerkiksi keskustella Kyllikki Saaren tai Bodominjärvien murhista.

Kauhea alku

Kirja alkaa siitä, kun Aurora löytää raa'asti murhatun tuttavansa TosiMurhien kerhon aloitellessa sen iltaista tapaamistaan. Hyvin pian käy selville, että murhaaja on kopioinut tosi elämän murhaa, josta kerhon piti keskustella sinä iltana. Auroran järkytys välittyy lukijalle siinä määrin, että välillä murhat tuntuvat oikeilta, eivät lainkaan viihteeltä, vaikka Harris kirjoittaakin hauskasti ja humoristisesti.

Hyvä paketti

Kokonaisuudessaan kirja oli oikein oikein hyvä! Juoni oli tiivis, se kuljetti hyvin mukanaan, epäiltyjen henkilöiden joukko oli sopivasti rajattu ja loppuratkaisu tuli yllätyksenä, kuten kunnon dekkarissa täytyykin tapahtua. Kieli on nokkelaa ja älykästä ja päähenkilö on suorastaan valloittava persoonallisuus.

Kirja on kirjoitettu ennen Sookieta 1990-luvun alussa, joten kännyköitä ja internettiä ei tarinassa esiinny. Samoin Auroran työpaikka tulee kirjassa mielenkiintoisesti esille: kirjastosta lainaaminen on modernisoitunut huomattavasti niistä päivistä.

Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka pitävät Sookie Stackhouse -kirjoista, kunnon dekkareista ja/tai chick litistä!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti